Ei yhtään enempää kysyttävää 5

Palattuamme kassulle Halme jätti minut rauhaan. Huolimatta hänen uhkauksistaan sain toimia ihan vapaasti. Hän ei erityisemmin katsellut minua, vihjaillut mitään tai edes käyttäytynyt ylimielisesti. Ainoat, jotka minua häiritsivät, olivat tupakaverini. Ilmeisesti he olivat, enemmän tai vähemmän, seurailleet minua ja Halmetta.














”Ooh Halme, Halme!” Jokinen yritti taas erään kerran matkia ääntäni. Kaikki intissä olleet tietävät mitä ”ryhmähenki” (;D) on, joten jouduin myös asianmukaisen vittuilun kohteeksi. Usein iltaisin paras juttu oli, kun joku näytteli vetävänsä...